Lupasin kirjoittaa rehellisesti. Tässä ajatuksia tältä päivältäni.

 

 Miksi jokaisella työpaikalla pitää olla ne törpöt?  

Ihmiset, jotka ovat ylentäneet itsensä niin korkealle, että heillä on varaa tehdä paljon sopimatonta. Ihmiset, jotka ovat niin täynnä oman elämän vastoinkäymisistään, etteivät omaa myötätuntoa muita kohtaan. Tai jos heillä on myötätunto, niin vain hyvin valikoituja yksilöitä kohtaan. Ja mieluusti sellaisia kohtaan, joista hyödytään mahdollisimman paljon. Aitoa, vai mitä.

Kuka on muka sanonut, että kaikki ihmiset olisivat täysin samanarvoisia?

Naurahdus ja pään puristus.

Miten olisi omatunto?

...

Mielestäni huonon itsetunnon omaavat ihmiset kohtelevat muita huonosti. He saavat "itsetuntonsa" kumartamalla (ja samalla pyllistämällä) juuri oikeille henkilöille. Nämä ihmiset pyrkivät tuntemaan itsensä hyväksi kohtelemalla muita ihmisiä eri arvoisesti. Huomaatteko ristiriitaa?

Kun kohdistaa negatiivisen huomionsa muihin, ei tarvitse katsoa peiliin liian pitkään. Mitkä ovat arvoni, ja toteutanko niitä edes ollenkaan? Oikeudenmukaisuutta, avoimuutta ja lähimmäisenrakkautta.

Olenko vahva ihminen, jos suuntaan empatiani vain minulle hyödyllisiin ihmisiin? Esimiehiin, suosituimpiin työkavereihin ja muihin äärimmäisen helppoihin kohteisiin. Milloin olin reilu sille työssä raatavalle siivoojalle, joka on aina mutru huulilla? Eikö hän ansaitsisi yhden kehun enemmän, kuin esimies.

...

Millainen sinä olet muille ihmisille? Mistä haluat, että sinut muistetaan?

...

Haluatko olla vahva ja oikeudenmukainen ihminen, josta puhutaan paljon hyvää?

Vai pyllisteletkö?